Nyt on valkoisten kukkien aikaa (tosin sade taitaa viedä osan kukista). Kirsikkapuistoni on vain kasvanut ja kaunistunut, vaikka en ole jaksanutkaan raivata sen ympäriltä muita puita. Kauniita ovat myös pari tuomipihlajan pensasta. Vuosikymmeniä sitten tuomipihlajaa kasvoi myös lapsuudenkodin pihassa ja silloin niistä puhuttiin koritteerimarjoina, vaikka oikeakin nimi tiedettiin, Onko kukaan muu kuullut tällaista nimeä?  Marjat olivat jo silloin herkkuani.
Kun myöhemmin menin ensimmäistä kertaa silloisen sulhaseni kotiin toiselle puolelle Suomea, huomasin saman pensaan ja aloin syödä marjoja. Miehen perhe kauhistui: ne ovat myrkyllisiä.
Muutama vuosi sitten löysin Kolin myymälästä saskatoonhilloa ja ryhdyin kyselmään, mitä se on. Selvisi, että kyseessä on se samainen tuomipihlaja, jota on alettu tuoda markkinoille saskatoon nimellä. Tietysti ostin heti pari tainta ja parina syksynä olenkin marjoista nauttinut, kunhan olen pitänyt niitä verkon alla, sillä ne ovat herkkua myös linnuille.
Myös omenapuut alkavat kukkia Sariola on jo parhaimmillaan, muut hiukan hitaampia.

Mutta tyrnit! Viime syksynä sato jäi muutamaan marjaan ja syytin saamattonta poikaa. Syksyllä istutin pari uutta poikaa ja ne ovat hyvässä iskussa, mutta eipä niille ole kavereita. Puissa on lehtä vain hiukan ylimmissä oksissa. Edes nuoret versot eivät ole hyväkuntoisia. Liian kova talvi? Toivottavasti nousee uusia juuriversoja, kaivoin syksyllä niitä naapurille.