Kirjoitin jo eilen iloisesta yllätyksestä, kun löysin kirsikkapuiston, mutta kirjoitus oli kadonnut jonnekin.
Koin todella eilen lähes järkytyksen, kun huomasin kirsikkapuiston mäen reunassa. Siellä kasvoi kirsikkapuu, kun tämän talon ostin. Joku syksy sainkin varmaan pari kirsikkaa suuhuni. Sitten puu kuoli, hirvet söivät tai pakkanen tappoi. Huomasin kyllä joitakin verosja puun vierellä, mutta tutkimatta asiaa tarkemmin oletin niiden olevat lähtöisin lähellä kasvavista pajuista tai koivuista.
Eilen näin paikalla valkoisia kukkia ja totesin, ettei paju niin kuki ja menin lähemmäksi. Jäin varmaan viideksi minuutiksi ihailemaan ja ihmettelemään ihan hiljaa. Siellä oli runsaasti kukkivia kirsikkapensaita! Ihanaa, upeaa!
En tosin tiedä, tuottavatko ne satoa, oliko alkuperäinen puu omajuurinen vain jalsotettu.
Mutta kukat ovat ainakin kauniita, täytyy raivata pajut ja koivut pois, että kirsikat saavat aurinkoa!
Voikukat - vaikka kauniita nekin ovat -saivat taas pihasta kyytiä, toisen kerran tänä kesänä ruohonleikkurin kitaan. Tosin taas tänä aamuna oli jo kukka ja kukkavanoja pystyssä!
Eilen hain torilta hiukan purjoja - tusina oli tällä kertaa 17 kpl - ja parsakaalia. Katsotaan menestyykö parsakaali nyt. Silloin kymmenisen vuotta sitten oli möhöjuurta. Nyt kaalit ovat eri paikassa ja aikaakin kulunut.