Tämä viikko on sitten taas ollut liian kuuma (sopivan lämpimoiä päiviä taitaa olla aika harvoin), lämmintä päivisiä 30 astetta ja öisinkin parikymmentä. Olen nukkunut sireenien tuoksussa, sillä ikkuna on auki ja tuuli tuo aina leyhähdyksiä kukkivista sireeneistä.
Vaikka tällainen helle ei todellakaan ole minun sääni, olen parina aamuna kuitenkin hiukan ahertanut puutarhassa. Uskaltauduin katselemaan harjojen alle. Sipulit ja valkospulit olivat kasvaneet niin pitkikis, että varret olivat rutussa ja harso piti ottaa pois. Myös porkkanat olivat kasvaneet hyvin harson alla, niin myös rikkaruohot. Porkkanapennki pitikin kunnolla ja varoen siistiä, etteivät pienet taimet mene rikkaruohojen mukana. Porkkapenkin puolivälissä on sinne levinneitä mansikoita ja nekin olivat hyvässä voinnissa,
Laitoin lisää prokkanoita vielä kasvanaa multakasan reunaan, samoin perunoita estämään rikkaruohoja.
Itse kylvetyt salaatit ovat kasvaneet mukavasti olen syönytkin jo muutamana päivänä. Netistä tilaamani salaatti on parvekelaatikossa ja kylä itänyt, mutta kasvaa huonosti - tai hitaasti.
Parsakaalia kuisaavat taas jotkut ötökät, muutamien taimien lehdet ovat lähes kokonaan syöty. Ruiskuttelin laimennettua mäntysuopaa suoraan pullosta, kun en löytänyt viimevuotista suikupulloa ja tietysti kastelin. Myös kesäkurpitsoita olen kastellut ja salaattia tietysti.
Tämän kevään jännitysnäytelmä on verenpisaran latvan kasvu. Latvoin ohjeiden mukaan toisen verenpisaran ja olen yrittänyt saada sitä latvaa kasvamaan. Se jo hiukan kasvoikin, mutta kun vaihdoin sen suurempaan ruukkuun, huomasin ettei siinä ole juuria. Katkaisin hiukan varren päätä ja laitoin sinnikkäästi multaan: Saapi nähdä. Toista en latvonut ja se näkyy voivan paremmin.

Ensimmäinen pionikin on jo kukassa.