Tänään istutin yhteen penkkiin van Gogheja ja harso päälle, jota saisi uusia perunoita omasta maasta jo heinäkuussa. Toinen perunapenkki jäi odottamaan, josko löytyisi Siiklejä jostakin. 

Kävin myös katsomassa tyrnipensaita.Pahalta näyttää. Yläoksissa vihertää, mutta siitä ei paljon iloa ole. Jos vaikka niihin tulisikin marjoja, ne ovat niin korkealla, että poiminta on hankalaa. Täytynee ryhtyä suunnittelemaan vakavasti pensaiden uusimista. Onneksi niissä on heikot juuret mutta käsittely hankalaa piikkien taki. En nyt muista mitä lajiketta ne ovat, mutta isompia ja vähemmän happamia kuin raisat. Ny on kyllä jo muitakin kotimaisia. Viiem vuonna uusimani tyrnipojat eivät ole paljoa kasvaneet, mutta kai asiansa ajavat.

Ilon aihetta antoi sen sijaan viime vuonna huonosti voinut sokerimiiro-omenapuu, joka nyt näyttää ihan kohtalaiselta, toiovottavasti tulee myös omenia.